SKP:n sote-ryhmä
1.1.2024 startannut kansalaisaloite vaati lääkekorvausten alkuomavastuun poistamista, koska se
on epäoikeudenmukainen ja vaikeuttaa etenkin pienituloisten ja sairaiden ihmisten elämää. Kun
vuoden alussa kaikki maksukatot nollautuvat ja useat muutkin maksut erääntyvät, niin 50 euron
alkuomavastuu on todella kohtuuton. Me aloitteen vastuuhenkilöt katsoimme, että tästä on hyvä
aloittaa kohtuuttomien terveydenhoitokulujen perkaaminen.
Merkittävä osa järjestelmiä, joilla kansalaisten hyvinvointia on mahdollista edistää, on lääkekorvaukset,
joiden tulisi tukea ihmisten mahdollisuutta saada tarvitsemansa lääkitys kohtuullisin kustannuksin.
Alkuomavastuun poisto, sen summan jonka henkilö itse maksaa ennen kuin saa Kelan lääkekorvauksia,
on tullut tapetille. Tarkastellessamme alkuomavastuun poistamista sekä kansantalouden että yksilöiden
hyvinvoinnin näkökulmasta, havaitsemme useita perusteltuja syitä tämän poiston puolesta.
”Kyllä, allekirjoitan”, sanoi juuri omilleen muuttanut nuori, jolle päivittäinen lääkitys on välttämätön arjessa.
”Jouduin säästämään ruuasta jo viime vuoden puolella, että pystyin nyt ostamaan lääkkeeni ja silti vieläkin
venytän senttiä ruokaostoksissa. Ja ruuan hintakin on noussut kamalasti”.
Potilas- ja vammaisjärjestöt ovat ensisijaisesti palvelujärjestöjä: ne ovat täällä auttamassa viiteryhmiään.
Tässä tarkoituksessa ne valvovat ja edistävät jäsentensä oikeuksien toteutumista. Miten lääkekorvausten
alkuomavastuun poisto kuuluu järjestöille?
Olen eläkkeellä oleva terveyskeskuslääkäri. Merkittävä osa potilaistani oli pienellä eläkkeellä sinnitteleviä monisairaita eläkeläisiä, pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia, mielenterveyssyistä jo nuorena eläköityneitä, ja muista syistä toimeentulotukeen turvautumaan joutuneita. Vuodenvaihde aiheuttaa jokseenkin kaikille heille huolta ja stressiä rahojen riittävyydestä. Terveyskeskuksiin tulee joulun alla ruuhkaa reseptien uusimisesta ja kaikesta siihen liittyvästä hässäkästä, jotta kaikki ehtisivät ostaa ne kolmen kuukauden säännöllisessä käytössä olevat lääkkeensä vielä ennen uutta vuotta.
Mikäli suomalaiset haluavat pitää itseänsä ihmisoikeuksien, oikeusvaltion periaatteen ja perustuslaillisuuden mallimaana, voimme kysyä, kuinka yhteiskunta käsittelee ihmisiä, joilla resurssit arjessa ovat vähäiset ja minkälaisia jongleeraus liikkeitä ihmiset arjessaan joutuvat tekemään välttämättömien perustarpeitensa ohella?