”Kyllä, allekirjoitan”, sanoi juuri omilleen muuttanut nuori, jolle päivittäinen lääkitys on välttämätön arjessa.
”Jouduin säästämään ruuasta jo viime vuoden puolella, että pystyin nyt ostamaan lääkkeeni ja silti vieläkin
venytän senttiä ruokaostoksissa. Ja ruuan hintakin on noussut kamalasti”.
Olen mukana lääkekorvausten alkuomavastuun poistamista vaativan kansalaisaloitteen tehneessä
porukassa, koska tuo nuori ei ole ainoa pienistä tuloista lääkkeensä kustantava. Alkuvuodesta alkaa
uudelleen monen muunkin omavastuun kerryttäminen ja lääkkeiden Kela-korvausta saa vasta
alkuomavastuun täytyttyä. Kaikille ei ole sattunut niin hyvä tuuri, että terveys kukoistaa ja lääkeitä joutuu
käyttämään satunnaisesti.
Pelottavin tilanne on se, jossa apteekin asiakas joutuu jättämään lääkkeet hankkimatta rahanpuutteen
vuoksi ja kärsimään seuraukset lääkkeettä ollessaan. Tilanne on epäinhimillinen yhteiskunnassa, jossa joku
voi huoletta käyttää alkuomavastuun verran huulipunaan tai partaveteen.
On käsittämätöntä, että alkuomavastuu on aikanaan säädetty yhtäläiseksi tuloista riippumatta. Arkadialla
lienee ajateltu, ettei niin pieni summa kuin 50 € ole ongelma kenellekään. MUTTA se on iso lovi pieneen
budjettiin, jossa jo muutenkin pitää miettiä mitä ostaa ja riittääkö raha elämiseen. Sen sijaan 50 € on pieni
summa valtion kassassa, jonne yksittäisen kansalaisen viittäkymppiä ei edes valtiovarainministeriö huomaa.
Mervi Grönfors
varhaiskasvatussihteeri
