Vuodesta 1991 toiminut Työttömien keskusjärjestö edistää ja valvoo Suomen työttömien sosiaalisia etuja, järjestää tiedotusta ja koulutusta sekä edesauttaa työttömien työllistymistä. 56 jäsenyhdistystä kattaa maan Kajaani–Ylivieska-linjalle saakka kohtalaisesti. Pohjoisempana yhdistykset löytyvät vain Kolarista ja Ivalosta. Rahoituksen keskusjärjestö saa valtiolta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) kautta. Työntekijöitä on kaikkiaan kuusi.
Toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski osallistui Tiedonantaja-festivaalin perusturvakeskusteluun. Tapasin hänet myöhemmin järjestön toimistolla.
Haapakoski esittelee Työttömien keskusjärjestöä ja kertoo miten sen toiminta jakautuu edunvalvontaan ja terveydeksi-toimintaan. Edunvalvontaan kuuluu keskitetysti työttömien etujen valvonta ja toisaalta jäsenyhdistysten toiminnan edellytysten turvaaminen. Ne toimivat ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien tukena, mutta joukossa on myös nuoria, joilla koulut ovat jääneet kesken, ja paikkakunnasta riippuen monenlaisia ihmisiä.
Esimerkkinä edunvalvonnasta järjestön sivuilta www.tyottomat.fi löytyy lausuntoja lakiehdotuksiin, koulutusmateriaalia ja tietoa osallistumisesta erilaisiin hankkeisiin. Keskusjärjestö on myös laajasti verkostoitunut yhdistyksiin, valtion hallinnon elimiin ja julkisiin palveluihin.
Keskusjärjestö on myös laajasti verkostoitunut yhdistyksiin, valtion hallinnon elimiin ja julkisiin palveluihin.
Terveydeksi-toimintaa toteuttaa kolme sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. He kiertävät jäsenyhdistyksissä, ohjaavat ja motivoivat työttömiä lakisääteisiin terveystarkastuksiin ja auttavat tässä esiin tulleissa käytännön ongelmissa. Verenpaineen mittauksen yhteydessä voidaan jo käydä läpi mieleen nousevia kysymyksiä, kertoo Haapakoski.
Paikallisyhdistykset järjestävät myös työllisyystoimia ja kuntoutusta, hän jatkaa.
– Palkkatuen osuus on pienentynyt, sillä sitä suunnataan ennen kaikkea yritystoimintaan, Haapakoski toteaa.
Paikallisyhdistyksillä on ruokaloita tai ruoanjakelua, työpajatoimintaa, kierrätystä tai kirpputoreja.
Maahanmuuttaneista Haapakoski mainitsee, että heitä on toiminnassa mukana vaihtelevasti, paikkakunnasta riippuen. Ukrainalaiset ovat (suhteellisesti) uusi ryhmä, ja heitä kunnatkin ovat saattaneet ohjata ruoka-avun pariin.
STEA:n yleisavustusta supistettiin tälle vuodelle neljä prosenttia, ja uusi säästöpaketti on tulossa. Se aiheuttaa järjestökentässä suurta huolta. Työttömien keskusjärjestö ei koe avustusten anomista esimerkiksi yritysmaailmasta omaksi tiekseen, Haapakoski teroittaa.
Työvoimapalvelut siirtyivät tämän vuoden alussa valtiolta kuntien vastuulle. Uudistusta on valmisteltu kauan ja perusteltu paikallisten olojen ja mahdollisuuksien paremmalla tuntemisella sekä henkilökohtaisten tapaamisten helpottumisella.
– Työllistymispalveluja tarjoavien paikallisyhdistysten ja myös yritysten mukana pitäminen työllisyyspolitiikassa on ollut haasteellista. Vastuu on siirtynyt, mutta rahoitus ei samassa määrin. Työvoimapalvelujen työkokeiluun ja palkkatukeen suunnatut avustukset ovat pudonneet neljännekseen viime vuodesta, Haapakoski harmittelee.
Kunnat ovat hankalassa asemassa, sillä ne joutuvat maksamaan sakkomaksuja pitkäaikaistyöttömistä.
Palkkatuki on ollut tauollakin rahoituksen puutteen takia. Kunnat ovat hankalassa asemassa, sillä ne joutuvat maksamaan sakkomaksuja pitkäaikaistyöttömistä. Toisaalta palkkatuella työllistäminen ei korjaa tätä, sillä työssäoloehto ei täyty toisin kuin aiemmin.
– Hyvinvointialueiden järjestämän ja rahoittaman kuntouttavan työtoiminnan määrärahat ovat pudonneet puoleen. Yhdistykset ovat silti saattaneet jatkaa toimintaa saamatta lainkaan korvausta siitä.
Työllistämistoimien kohdentaminen työttömyyden alkuvaiheeseen tuottaa todennäköisemmin tulosta. Pitkäaikaistyöttömillä voi olla monia työllistymisen esteitä – huonontunut terveys, ulosotossa oleva velka, sosiaalinen tilanne. Sosiaalitukien leikkausten myötä ulosotossa olevien määrä on ennätyslukemissa.
– Työttömien työnhakijoiden joukossa on suuri joukko terveydellisistä syistä tosiasiallisesti työkyvyttömiä. Monilla ei ole ammattikoulutusta, tai se on vanhentunut eikä vastaa työelämän vaatimuksia. Työttömillä on velvoite hakea jopa neljää työpaikkaa kuukaudessa. Suuri osa on vapautettu tästä velvoitteesta. Helmikuun tilastoissa tämä 0-luokka oli kaikista suurin. Hallituksella onkin suunnitelmia selvitellä tarkemmin tätä ryhmää.
Työ on tapa saada kokemus arvostuksesta yhteiskunnassa. Toisaalta työtön ei voi tarjota tehokkaasti panostaan.
Tärkeä kysymys eettisistä lähtökohdista onkin työttömien osallisuus yhteiskunnassamme, Haapakoski päättää.