Kaikki alkaa väkivallasta.
Tyypillisiä sosiaalisen väkivallan muotoja ovat leimaaminen ja halveksunta. Lehtien ja sosiaalisen median kommenttipalstat ovat täynnä julmia kommentteja, mutta myös asenteet omaksuneet läheiset voivat osallistua väkivaltaan. Viesti on selkeä: et ole hyvä sellaisena kuin olet. Väkivallan toistuessa uhri voi itsekin sisäistää nämä asenteet ja kokea epäonnistuneensa. Kyseessä on sosiaalinen syrjäyttäminen.
Ennen syrjäyttämistä uhrilla on kokemus ihmisarvosta. Toistuvien kielteisten viestien seurauksena se korvautuu kokemuksella hyödyttömyydestä. Sisäistetty välinearvon tunne johtaa häpeään, josta vuorostaan seuraa sulkeutuminen. Miksi olla osa yhteiskuntaa, kun ei ole hyödyksi ja tulee paha olo?
Sulkeutuminen on yhteiskunnalle vastakohta, eikä sitä hyväksytä. Syrjäytetylle annetaan lyhyitä sosiaaliturvapäätöksiä ja häneen kohdistetaan jatkuvaa painostusta: käskyjä osallistua elämän perustarpeiden menettämisen uhalla. Elämää eletään kuukauden jaksoissa, päätös kerrallaan. Kun on valmiiksi paha olla, vaatimukset ovat kohtuuttomia, mikä luo jatkuvaa pelkoa. Selitykset eivät riitä, mistä puolestaan seuraa kokemus sivuutetuksi tulemisesta. Tässä tilassa moni yrittää venyä yli oman terveyden rajojen, ja seuraa pahempi romahdus. Hallinnollinen väkivalta tekee ongelmista pitkäaikaisia.
Pitkäaikaisten ongelmien seurauksena syntyy pitkäaikaista vajetta useilla elämänalueilla. Vuokraa, vettä ja sähköä ei huomioida kokonaan sosiaaliturvassa, josta seuraa yhä paheneva köyhyys ja jopa asunnottomuus. Heikkolaatuinen ruoka ja lääkityksen puute johtavat aliravitsemukseen, uupumukseen ja paheneviin sairauksiin. Sänkyä ja kodinkoneita ei ole varaa uusia, mikä heikentää palautumista ja kuormittaa. Merkityksettömyyden kokemuksesta seuraa psyykkisiä sairauksia. Palvelujen puutteessa hoitamattomat asiat kasautuvat, arjen toimintakyky romahtaa ja seuraa sosiaaliturvan alikäyttöä. Kroonistuvat ja pahenevat sairaudet aiheuttavat pysyviä vaurioita. Pitkä epäoikeudenmukainen kohtelu johtaa alistetuksi tulemisen ja maailman järjettömyyden kokemukseen. Yksinäisyys ja irrallisuuden kokemus kuormittavat psyykkisesti. Henkilö kokee olevansa osaton.
Kasaantuvan pitkäaikaisen vajeen seurauksena syntyy krooninen uupumus. Tämä ei ole sama asia kuin sulkeutuminen ja paha olo. Arjen perustoiminnot, kuten ruoanlaitto ja siivous, käyvät ylivoimaisiksi. Taidot ja kyvykkyyden tunne heikkenevät. Palvelut eivät vastaa tarvetta, eikä voimavaroja ole sopivampien hakemiseen. Henkilöstä aletaan puhumaan ”väliinputoajana”; alistettu tila on muuttunut pysyväksi.
Mikä siis ratkaisuksi? Nähdäkseni ratkaisut voidaan jakaa neljään kategoriaan: tiedostaminen, apu, etuudet ja eläke.
Ensimmäinen, tiedostaminen, on tilanteen asettamista kontekstiin, eli laajempaan yhteyteen tai taustaan, joka auttaa ymmärtämään tapahtumat ja ilmiöt oikeassa valossa. Syrjäytetyksi tuleminen ei ole oma vika. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle, ja väkivallankäyttäjät toimivat väärin. Saamastaan kohtelusta huolimatta uhri on yhä täällä. Tästä on syytä olla ylpeä. Arvonsa voi määrittää itse, eikä sen tarvitse riippua muista.
Toinen, apu, vaatii ensin avuntarpeen tiedostamista. Se on helpommin sanottu kuin tehty, ja voi viedä useita vuosia. Varsinaista apua saa mm. asuntopalveluista, oikeusaputoimistosta ja terveydenhoidosta. Sosiaalityöntekijöiltä saa moninaista apua: mm. sosiaaliohjausta, henkilökohtaisen avustajan ja vammaisen henkilön liikkumisen tukea.
Kolmas, etuudet, on välttämätön ihmisarvoisen elämän kannalta. Näistä ensimmäinen on toimeentulotuki, joka esitetään viimesijaiseksi, mutta on usein ensisijainen; toimeentulotukea myönnetään myös ”väliinputoamistilanteissa”. Sairauspäivärahaa on työkyvyttömyyseläkettä helpompi saada, ja sitä maksetaan enintään 300 arkipäivän ajalta. Vammaistukea voi myös hakea, mutta se vaatii lääkärin C-lausunnon. Ensimmäinen taso on noin 110 €/kk, eikä sitä vähennetä muusta.
Neljäs ja yksi tärkeimmistä on eläke. Työkyvyttömyyseläkettä voi saada määräaikaisena tai pysyvänä. Määräaikaisen ollessa kyseessä puhutaan kuntoutustuesta – jolla ollaan usein vuosia ennen pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Varsinaista työkyvyttömyyseläkettä on erittäin vaikea saada; sitä haetaan toistuvasti jopa vuosikymmeniä. Eläkkeen myöntää eläkevakuuttaja, kuten Kela. Tarkemmin ottaen myöntäjä on eläkevakuutuslaitoksen palveluksessa oleva vakuutuslääkäri, jolla on valta kävellä kaikkien hoitavien tahojen lausuntojen yli. Työkyvyttömyyseläkkeellä henkilö voi tehdä töitä 986,30 €/kk verran ilman, että eläkettä vähennetään. Suurin merkitys on siinä, ettei työkyvyttömyyseläkeläistä painosteta hänelle mahdottomiin tekoihin, vaan annetaan olla rauhassa.
Perustuu Tiedonantaja-festivaalin Perusturvaa vai köyhien kyykyttämistä – keskustelun puheenvuoroon.