Orpon hallitus hakee valtiontalouden säästöjä tuttuun tapaansa kurittamalla köyhiä ja sairaita. Se asettaa lisää sanktioita ihmisille, joiden on jo nyt vaikea selviytyä riittämättömän perusturvan varassa monimutkaisessa sosiaaliturvajärjestelmässämme.
Toimeentulotukea koskevassa lakiesityksessä tiukennetaan toimeentulotukea hakevan velvollisuutta hakeutua työttömäksi työnhakijaksi (vähintään 30 h/vko). Jos näin ei toimi, toimeentulotuen perusosaa leikataan ilman minkäänlaista harkintaa. Pöyristyttävää on, että tällainen velvoite koskee myös työkyvyttömiä henkilöitä, jotka ovat saaneet kielteisen eläkepäätöksen tai joilla on sairausvakuutuksen maksimiaika 300 päivää tullut täyteen. Käytännössä lakimuutoksella luodaan tilanne, jossa lääkärin sairaaksi toteama henkilö pakotetaan hakemaan kokoaikatyötä. Kun hän ei siihen pysty, vaikka eläkelaitoksen lääkäri niin väittäisi, niin henkilöä rangaistaan hänelle asetettujen velvoitteiden rikkomisesta. Tämä on kohtuutonta. Se rikkoo paitsi Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia, myös Suomen perustuslakia.
Mitä hyödyttää, että työkyvyttömät siirretään työnhakijoiksi, vaikka he eivät kykene työhön? Tämä ei lisää työllisyyttä kuin ehkä viranomaisten osalta. Eikö tällainen ole juuri sellaista byrokratian pyörittämistä, mistä ”sujuvoittamisella” piti päästä eroon?
Vaatimus kokoaikatyön (vähintään 30 h/vko) hakemisesta on kaiken kaikkiaan irti reaalimaailmasta. On lukuisia syitä – terveys, työ -ja toimintakyky, osatyökykyisyys, perhetilanne, lasten tai vanhempien hoitovastuu jne. – miksi ihminen ei voi ottaa vastaan kokoaikatyötä. Eikö tällöin ole epärehellistä pakottaa hakemaan kokoaikatyötä? Monelle on kuitenkin tärkeää pysyä työelämässä kiinni sellaisella työpanoksella, mihin voimat ja kyvyt riittävät. Miksi tästä pitää rangaista leikkaamalla minimietuuksista?
Velvoite hakea kokoaikaista työtä koskisi myös niitä päätoimisia opiskelijoita, joilla ei ole oikeutta opintotukeen esim. pitkittyneiden opintojen tai jo aiemman ammattitukinnon takia ja jotka nyt saavat toimeentulotukea. Heidän joukossaan on monenlaisia, keskenään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Jos heidänkin kohdallaan kategorisesti velvoitetaan kokoaikaisen työn hakemiseen, niin monen jo pitkälle opintoja suorittaneen työ menee hukkaan. Siinä menee myös oppilaitosten antama opetus taivaan tuuliin ja raha tutkinnosta jää saamatta. Kokonaistaloudellisesti tämä on tuhlailua, johon meillä ei olisi varaa.
Hallitus patistaa sanktioiden uhalla toimeentulotuen hakijoita myös ensisijaisten etuuksien hakemiseen. Kyllähän näin on tehty tähänkin asti. Mikä on ollut tulos?
Kaiken digitalisoituminen, monimutkaistuminen, tietoliikennevälineiden puuttuminen, kasvokkaisen palvelun ja neuvonnan puute aiheuttavat sen, että ihminen ei aina löydä oikealle luukulle. Ja tästä häntä sitten rangaistaan, kun sen sijaan pitäisi palvella asiakkaan tarvitsemalla tavalla. On myös huomioitava, että järjestelmämme tuottaa väliinputoajia, jotka
eivät kuulu minkään ensisijaisen etuuden piiriin. Kyllä heille on maksettava toimeentulotuen perusosa ilman mitään leikkaamista.
Hallituksen esittämälle toimeentulotuen perusosan pienentämiselle ei esitetä eikä ole mitään perusteita. Päinvastoin, sitä tulisi korottaa ja sitoa se indeksiin. Perusosalla on nyt katettava ravintomenojen lisäksi kaikki muut elämisen kulut – asumiskuluja ja terveydenhoitokuluja lukuun ottamatta. Esimerkiksi harrastuskuluihin, paikallisliikenteen maksuihin sekä puhelin -, ja tietoliikenteen maksuihin perusosa ei ole riittävä. Joutuessa ostamaan vaikkapa talvitakin tai kengät, raha ei riitä ruokaan ja muuhun välttämättömään.
Suomi on saanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta jo kolmet moitteet sosiaaliturvan alhaisesta tasosta. Tässäkin valossa Orpon hallituksen esitys perusosan pienentämisestä on pöyristyttävä ja ihmisarvoisen elämän edellytyksiä heikentävä.
Hallitus tavoittelee näillä toimilla julkisen talouden säästöjä. Keinona on ottaa köyhiltä sekin vähä, mikä heillä vielä on. Lisäksi perusosan pienentämistä perustellaan kannustamisella ensisijaisten etuuksien sekä työn hakemiseen. Tämä logiikka ei heti aukea, mutta niinhän se todellakin on: kun pienennetään perusosaa vielä lisää, niin työttömyysturvalla elävä huomaakin elävänsä siihen nähden ruhtinaallisesti!
Kun hallitus poisti työttömyysturvasta suojaosuuden, oli odotettavissa, että yhdenmukaistamisella perustellaan sen poistaminen myös toimeentulotuesta. Ettei köyhä vain pääsisi rikastumaan, kaikki vähäisetkin avustukset lasten syntymäpäivälahjoja lukuun ottamatta otetaan toimeentulotuessa huomioon ilman mitään harkintaa.
Hallituksen esityksellä ollaan siirtämässä merkittävässä määrin valtaa Kelalle asiassa, joka kuuluu lain mukaan hoitavalle lääkärille. Nimittäin terveydenhoitomenojen osalta Kela saisi oikeuden päättää, miten toimeentulotuen perusosaan kuulumattomat terveydenhuoltomenot, esim. lääkemenojen suuruus ja välttämättömyys asiakkaalle arvioitaisiin. Tämä ei käy. Kelan lääkäri ei ole hoitava lääkäri, eikä voi päättää, mikä lääke ei ole potilaalle tarpeellinen tai välttämätön.
Jotta ihmisen kokonaistilanne voitaisiin ottaa huomioon Kansaneläkelaitokselta ei tule poistaa velvollisuutta ilmoittaa hyvinvointialueen sosiaalihuoltoon tilanteessa, jossa toimeentulotuen perusosaa ollaan alentamassa. Sosiaalityössä tehtävä palvelutarpeen arvio varmistaa sen, ettei kohtuuttomia tilanteita pääse syntymään. Parhaassa tapauksessa olisi mahdollista ennalta ehkäistä tilanteiden pahenemista.
Kelan ja hyvinvointialueiden tiedonsaantioikeuksia ei tule laajentaa. Esityksen taustalla on selvästikin jatkuvasti elävä myytti asiakkaasta sosiaaliturvan väärinkäyttäjänä. Myös köyhällä on oikeus yksityisyyden suojaan. Kontrollin sijasta kannustamme viranomaisia asiakkaan kunnioittavaan suhtautumiseen ja hyvään palveluun. Tämä osaltaan voisi lisätä luottamusta ja avoimuutta eri tahojen kesken.
Hallituksen esitys siirtää toimeentulotukimenot nuorten osalta 100 prosenttisesti kuntien vastuulle ei ole perusteltu eikä kannatettava. Toimeentulotuen tarve johtuu muun sosiaaliturvan alhaisesta tasosta, eikä kunnilla ole mahdollisuutta vaikuttaa tähän. Kaiken lisäksi nuoret ovat muita herkemmin minimipäivärahan piirissä, ja siten toimeentulotuen tarpeessa, koske heille ei ole ehtinyt kertyä ansioturvaa. Myös erilaiset omavastuut ja odotusajat ensisijaisen etuuden piiriin pääsemisellä ovat tyypillisempiä nuorille. Näihin lakisääteisiin sanktioihin ei kunnilla ole vaikutusmahdollisuuksia. Työn ja koulutuksen tarjoamiseen kunnat panostavat jo nyt parhaansa mukaan, kun TE-palvelut siirtyivät kuntien vastuulle.
Jo tällä hetkellä voimassa olevat asumiskulujen kuntakohtaiset maksimit, mitä toimeentulotuessa huomioidaan, aiheuttavat perheille suuria vaikeuksia. Pakkomuuttojen myötä lasten päivähoito- ja koulupaikat vaihtuvat, ystävyyssuhteet katkeavat, harrastukset loppuvat. Häädöt ovat lisääntyneet ja asunnottomuus kasvanut. Asumismenojen normeja tulee laskemisen sijasta korottaa ja erityisistä syistä johtuva lisätilan tarve on huomioitava.
Kun kunnallisten vuokra-asuntojen vuokrat ylittävät Kelan hyväksymät rajat, on jotain pielessä. Tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, vuokrasääntely on palautettava ja Kelan on voitava huomioida perheen todellinen vuokra toimeentulotuessa.
Hallituksen tavoitteena on toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistus, joka ”vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta ja selkiyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana rahaetuutena.”
On vaikea nähdä, miten nyt tehdyt esitykset edesauttavat em. tavoitteiden saavuttamista.
Toimeentulotuki on alkujaan tarkoitettu tilapäiseksi taloudellisen tuen muodoksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja alhaisen sosiaaliturvan vuoksi siitä on muodostunut pitkäkestoinen tuki, jota useimmiten saadaan samaan aikaan asumistuen ja esim. työttömyysturvan kanssa.
Mikäli tavoitteena on vähentää toimeentulotuen saajien määrää, ei esitetyillä lakimuutoksilla siihen tavoitteeseen päästä. Vain nostamalla perusturvan määrä 1500 euroon kuukaudessa verottomana, toimeentulotuki voi palautua alkuperäiseen tarkoitukseensa tilapäisenä, sosiaalityön välineenä erityistilanteissa.
Suomen kommunistinen puolue on tehnyt aloitteen 1500 euron perusturvasta
Lue SKP:n sote-ryhmän lausunto toimeentulotukilain kokonaisuudistuksesta lausuntopalvelu.fi- sivustolta