Hallitus on tehnyt toimeentulotukeen julmia muutoksia, jotka tulevat pääosin voimaan 1.2.2026.
Mitä siis on muutettu?
Pähkinänkuoressa: perustoimeentulotuki myönnetään mahdollisimman harvoille ja rangaistuksia julmennetaan.
Lääkärin toteama työkyvyttömyys poistuu perusteena olla hakematta kokopäivätyötä. Perusosan leikkaus kohotetaan maksimissaan 50 prosenttiin. Se tulee voimaan kuukaudessa kehotuksesta ilmoittautua kokopäivätyön hakijaksi, mikäli näin ei ole tehnyt. Omaishoitajia ja perhehoitajia vaaditaan samaan kokopäivätyön hakuun, mikäli he eivät hoida päivässä neljää tuntia tai yli. Alle 25-vuotiaita opiskelijoita rangaistaan leikkauksella, mikäli he ovat ”omalla menettelyllään” aiheuttaneet, etteivät ole päässeet koulutukseen, ovat jättäneet sitä hakematta tai siitä kieltäytyneet. Sama kohtalo on edessä, mikäli opiskelija ei saa opintoetuutta päätoimisesta opiskelusta. Opiskelijoita on edellytetty keskeyttämään opintonsa, sillä työn on oltava myös kesäisin kokopäivätyötä. Alle 30 tuntia viikossa työskentelevä edellytetään myös kokopäivätyön hakuun.
”Työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä” leikataan perusosaa ensin 20 prosenttia, sitten 40 prosenttia, eikä tätä sen ihmeemmin selvitetä. 40 prosentin leikkausta jatketaan korkeintaan kuusi kuukautta, mutta 50 prosentin leikkaus on sinänsä ikuinen; se loppuu vain, mikäli toimeentulotuella eläjän elämäntilanne muuttuu riittävästi tai mikäli leikkaus ”vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän turvan” – tai on muuten kohtuutonta.
Toimeentulotuesta vähennetään nyt pienimmätkin tulot ja varallisuuden rippeet, mikäli hakija on yli 18-vuotias. Alle 18-vuotiaille annetaan pitää varallisuutta yhteensä 150 euroa. Muilta leikataan 100 prosentin marginaaliverona muun muassa 15 sentin pullonpalautusraha ja tilille kuun lopussa jäävä euro tai pari. Minkäänlaista säästömahdollisuutta toimeentulotuen saajalle ei enää suvaita.
Erityisen julmana yksityiskohtana rajoitetaan lääkkeiden huomioiminen vain ”välttämättömään” lääkitykseen ”tarpeellisen” suuruisena. Kelalle annetaan valta päättää molemmista, yleisesti hyväksyttyyn tutkimustietoon vedoten ja erityisesti kustannustehokkuutta painottaen.
Lopuksi toimeentulotuki rajataan vain Suomessa laillisesti oleskeleville ja oleskelulupaa hakeneille. Muille tätä viimesijaista tukea ei myönnetä lainkaan.
Mitä vaikutuksia tällä sitten on?
Oikeistolle on toisteltu väsymykseen asti Suomen saaneen jo useita moitteita riittämättömästä perusturvan tasosta. Tämä ei ole vain puhetta, vaan pohjaa köyhien ja sairaiden aitoon elämään. Rahan riittämättömyys ja toteutumattomat perusoikeudet tarkoittavat käytännössä, ettei sorretuilla ole vapautta. Elämä on pohjatason selviytymistaistelua. Ruoka ei riitä ja se on huonotasoista, josta seuraa lisää kurjuutta ja sairautta. Terveyden romahtaessa romahtaa niin ikään työ- ja toimintakyky. Vapauden menettäminen taas johtaa toivon menettämiseen, joka on erittäin tärkeä psyykkisen terveyden osa. Seurauksena on psyykkinen lamaannus. Yhteisseurauksena on äärikäyttäytyminen ja yhteiskunnallisen vakauden sekä yhteiskuntarauhan menetys.
Rahatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa raha, vapaus ja työ ovat lähtemättömässä yhteydessä toisiinsa. Rajoittaessaan proletariaatin rahaa ja vapautta rajoittaa oikeisto samalla heidän työtään. Vain ylhäältä sanellut työn muodot lasketaan työksi. Niiden pariin hakeutuminen jää proletariaatin velvollisuudeksi elämän perusehtojen uhalla; raha ja oikeudet eivät muuten riitä. Samalla oikeisto varaa itselleen sekä rahaa että vapauksia ylenmäärin. Raha ei enää liiku, josta seuraa paitsi talouden, myös oikeuksien ja vapauden stagnaatio.
Epäoikeudenmukaisuus luo ja uusintaa itseään. Väestöryhmien, kuten köyhien, sairaiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten demonisointi ja brutaali kohtelu tuottaa painetta kopioida sortavia asenteita. Päivänvaloa kestämätön sorto piilotetaan byrokratiaan, kuten on tapahtunut vakuutuslääketieteen kanssa. Korruptio rehottaa. Yhteiskunnasta poistuvat värit; erilaisuuteen suhtaudutaan eksklusiivisesti samanarvoisuuden sijasta. Sosiaalinen todellisuus kärjistyy ja pelkistyy kahteen luokkaan: johtajiin ja seuraajiin.
Lyhyesti uutta yhteiskuntaa voi kuvata sanalla: fasismi.
Teksti on julkaistu Tiedonantajassa helmikuu 2026