Hallitus jätti 22.9. eduskunnalle esityksen toimeentulotukilain kokonaisuudistuksesta. Esitys oli keväällä lausunnolla ja siihen tuli kaikkiaan 170 eri tahon; kuntien, hyvinvointialueiden, lukuisten järjestöjen, apulaisoikeuskanslerin, sosiaaliasiamiesten, kansalaisten, jopa kelan työntekijöiden lähes kauttaaltaan kriittistä lausuntoa.
Orpon hallituksen tavoitteena on vähentää toimeentulotukiasiakkaiden määrää ja saada aikaan julkisen talouden säästöjä. Molemmat ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Mutta jo etukäteen oli tiedossa, että lakiesityksen keinoin ei tavoitteisiin päästä.
Ihmisten siirtyminen toimeentulotuelta muille etuuksille nostaa esim. työttömyysturvamenoja, joten kokonaistaloudellisia säästöjä ei ole saatavissa. Ensisijaisille etuuksille siirtyminen on ihan hyvä asia. Mutta senkin toteutuksessa pitäisi olla järki päässä. Esim. työkyvyttömän tai osatyökykyisen henkilön velvoittaminen kokoaikatyönhakijaksi ei tätä osoita. Ennemmin pitäisi velvoittaa eläkelaitokset myöntämään eläke silloin, kun lääkäri on todennut henkilön työkyvyttömäksi.
Moni on joutunut työttömyysturvalta toimeentulotuelle, koska erilaiset karenssit ja odotusajat estävät työttömyysturvan saamista. Hallitus on kiristämässä tätäkin niin, että työnhakijalle napsahtaa karenssi entistä herkemmin. Myös asumistuen leikkaukset, suojaosuuksien poistot ym. ovat lisänneet toimeentulotuen tarvetta. Laajasti on todettu, että sanktiot ja velvoitteet eivät vähennä tuen tarvetta.
Suurin syy toimeentulotuen tarpeelle on ensisijaisten etuuksien matala taso. Tästä Suomi on saanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta moitteita useaan kertaan. Silti hallitus esittää jopa toimeentulotuen perusosan määrän pienentämistä. Toimeentulotukilain kokonaisuudistus saa toteutuessaan aikaan kohtuuttomia tilanteita, lisää lapsiperheköyhyyttä ja asunnottomuutta.
Toimeentulotuen perusosan alentamista kohtaan esitettiin lausunnoissa runsaasti kritiikkiä: jo nyt liian matalasta perusosasta ei voi leikata. Hallitus lisäsi esitykseensä lauseen ”perusosan alentaminen on mahdollista vain, jos ihmisarvoisen elämän edellyttämä toimeentulon turva ei vaarannu”. Tähän lauseeseen pääministeri tekopyhästi vetoaa nyt joka käänteessä. Kelan virkailijat on pantu mahdottoman tehtävän eteen arvioimaan tuon seikan toteutumista kunkin asiakkaan kohdalla.
Hallituksen toimet ovat täysin ristiriidassa sen tavoitteiden kanssa vähentää toimeentulotuen saajien määrää ja saada aikaan säästöjä. Hallitus ei kuuntele tahoja, joilla on paras asiantuntemus toimeentulotuen piirissä elävien ihmisten tilanteista. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin, että Orpon hallitus ei oikeasti pyri kertomiinsa tavoitteisiin vaan se haluaa vain kurjistaa ihmisten elämää. Sen johdonmukainen linja on ollut köyhien elämän vaikeuttaminen ja tämä linja jatkuu ja vahvistuu.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen, eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä.