Kiitän Lahja-Elina Vatasta asiantuntevasta mielipidekirjoituksesta (HS 20.7.2026). Omalääkärimalli, tuolloin vielä väestövastuulääkäri, alkoi kokeiluna 1980-luvulla ja levisi 1990-luvulla laajalle.
Miksi järjestelmä alkoi murentua? Alun alkaenkin omalääkärin vastuuväestön koko oli monin paikoin liian suuri. Lääketiede kehittyy nopeasti. Saamme jatkuvasti lisää uusia tutkimus- ja hoitomenetelmiä. Seurauksena erikoisaloistakin tulee aina suppeampia.
Suomessa on pysytty hyvin kehityksen kärjessä. Erikoissairaanhoitomme on maailman huipputasoa. Se on kuitenkin kallista. Rahoituksesta, kuten myös terveyskeskuksista, vastasivat kunnat sairaanhoitopiirien kautta hyvinvointialueiden perustamiseen saakka. Niiden rahoitus oli se, mitä erikoissairaanhoidosta jäi jäljelle. Vuonna 1989 yliopisto- ja keskussairaaloissa oli 5600 lääkäriä, terveyskeskuksissa 3300. Vuonna 2021 sairaalalääkäreitä oli 10600, 51 prosenttia kaikista työikäisistä lääkäreistä, terveyskeskuksissa vastaavat luvut ovat 4550 ja 22 prosenttia.
Kun tutkitaan ja hoidetaan entistä enemmän ja paremmin, tarvitaan myös tekijöitä lisää. Toimiva terveydenhoitojärjestelmä edellyttää järkevää työnjakoa, hoidon porrastusta ja toimivia hoitopolkuja. Edellä olevista luvuista näkyy, että terveyskeskukset jäivät, tai jätettiin jälkeen kehityksestä. Erikoissairaanhoidosta kyllä saneltiin lisää tehtäviä ja hoitopolkujakin kehiteltiin, mutta resurssit eivät lisääntyneet. Lopputuloksena terveyskeskuslääkärit katosivat aivan liian suuren työtaakan uuvuttamina. Omalääkäreitä ei vain enää ollut. Vuosituhannen vaihteessa aukenikin markkinarako työvoimaa tarjoaville yrityksille.
Yleislääketiede on suosituin erikoistumisala. Tulijoita omalääkäreiksi kyllä olisi, jos työtaakka olisi kohtuullinen ja työ hyvin järjestetty. Vastavalmistuneilla lääkäreillä on valtavasti tietoa, mutta tiedon soveltamista käytännön vastaanottotilanteissa oppii vain työtä tekemällä. Siihen tarvitaan kokeneempien kollegoiden konsultaatioita, tukea ja apua, organisoitua tutor-toimintaa. Tarvitaan siis leikkausten sijaan satsauksia perusterveydenhuollon kehittämiseksi vastaamaan sen osuutta koko järjestelmässä. Suppean alan erikoislääkäri sairaalassa tietää alastaan kaiken ja hoitaa potilaansa siltä osin. Omalääkäri tuntee potilaansa kokonaistilanteen ja hoitaa häntä kokonaisvaltaisesti. Näin toimii kustannustehokas järjestelmä.
Liisa Taskinen, lääkäri, entinen omalääkärikin kymmenen vuoden ajan, eläkkeellä.
Kotka
Julkaistu Helsingin sanomissa 26.7.2027 Mielipide-palstalla